maanantai 3. maaliskuuta 2014

Jyväskylän KV-näyttelyssä - Violan ensimmäinen junnuluokka

Epätoivo..


Ennen pitkäkarvaisen koiran näyttelyä ei kannattaisi sairastua. Vaan ei kysy tauti lupaa, se tulee kun on tullakseen. Niinpä valmistelut ennen näyttelyä jäivät käytännössä näyttelyä edeltävään päivään (ja ilmaan..ja yöhön..) sekä näyttelypaikalle tehtäväksi. Ja kun tätä oli edeltänyt nuoskakeli, oli homma sillä selvä. Jalkakarvat olivat niin takussa, että hommaan meni kaikkineen 7 tuntia aikaa, joista 2 viimeistä 3 käsiparilla.

Näyttelyä edeltävänä iltana meinasin kolme kertaa tarttua puhelimeen ja soittaa epätoivoissani Violan kasvattajalle, että jätämme kinkerit väliin, sen verran epätoivoiselta vaikutti niin ennen pesua kuin valitettavasti vielä sen jälkeenkin. Vaan minulla on sellainen heikkous, etten osaa antaa periksi, en silloinkaan kun se olisi terveen järjen mukaista, joten päätin pakata koiran ja itseni saabiin ja lähteä ajamaan Vesilahden taloltamme kohti Jyväskylän Paviljonkia. Ajokeli on lyhyesti kuvailtavissa yhdellä sanalla: perunapelto. Olimme hyvissä ajoissa perillä (onneksi!), joten aikaa jäi tassukatastrofin setvimiseen juuri ja juuri riittävästi.

..ja työvoitto!


Tuomarina toimi hollantilainen varsin miellyttävän tuntuinen Peter Van Baaren-Grob, joka tuntui pitävän Violan ihastuttavasta luonteesta. Kukapa siitä voisikaan olla pitämättä. Violan kasvatti Satu esitti Violan tässä tyttelin ensimmäisessä virallisessa näyttelyssä. Ottaen huomioon että Viola oli ensimmäistä kertaa tällaisessa sisähallissa ja ettei sitä ollut yhtään treenattu edellisen syksyisen pentunäyttelyn jälkeen, olin todella tyytyväinen siihen miten se oli kehässä! Se liikkui hyvin ja minusta se seisoikin hyvin, vaikka Satun mukaan sitä saisi vielä treenata. Ja mehän treenaamme. Mutta kaikkiaan junnutytön käyttäytymiseen voi olla todella tyytyväinen.

Viola ja Satu odottelevat kehään pääsyä

Milloin on minun vuoroni?


Arvosteluksi tuli "vain" erittäin hyvä, mutta kirjallinen arvostelu oli mielestäni todella hyvä. Siinä kehuttiin muunmuassa kokoa, runkoa, feminiinistä päätä ja rungon syvyyttä. Enpä olisi ikimaailmassa uskonut, että tuomarilta tulee arvosteluun lausunto: "Very goodcoat texture"! Sitä voi jo hyvällä syyllä kutsua työvoitoksi. Tämän ihmeen voimalla jaksan taas monta takkua eteenpäin.

Itse otin kyllä kameran näyttelyreissulle mukaan, mutta väsymyksestä johtuen jätin sen autoon.
Minna Nummelan ottamia kuvia Violasta ja muista Kiranas-koirista löytyy tästä linkistä. Nyt vasta huomasin, miten upea ja elegantti kaunotar Violasta onkaan kuoriutunut.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti